Gillian Flynnin Kiltti tyttö on ollut näkyvillä monissa blogeissa, kirjakauppojen mainoksissa ja muualla mediassa jo pitkään. Tummanpuhuva kansi ja kiinnostavalta vaikuttava tarina jäivät mieleeni ja siksipä, kun kirja oli e-kirjamessuilla huippuedulliessa tarjouksessa, tartuin tilaisuuteen ja ostin kirjan luettavakseni.
Luin kirjaa kännykän näytöltä, joka ei ole järin suuri, niin junassa, bussissa, kävellessä, istuessa, vessassa, kokatessa ja siivotessa. Sivua sai kääntää hyvin tiuhaan, mutta helppo, suorastaan yksinkertainen, teksti piti huolen siitä, ettei lukemiseen tarvinnut käyttää kuin paria aivosolua kerrallaan. Lukeminen pätkissä siellä täällä sopi tämän kirjan luonteeseen hyvin.
Tarinasta on vaikea kirjoittaa mitään niin, että ei samalla paljasta juonesta liikaa. Tarinan keskiössä on aviopari, entinen toimittaja Nick, itsekkyyteen ja laiskuuteen taipuvainen aviomies sekä Amy, täydellisyyttä hipova kaunis, kiltti ja hurmaava vaimo. Tarina etenee kirjan ensimmäisessä osassa Amyn päiväkirjamerkintöjen, jossa hän kuvaa Nickiin tutustumista ja parisuhteen alkua, sekä Nickin kerronnan kautta. Eräänä päivänä, pariskunnan hääpäivänä vielä kaiken kukkuraksi, Amy katoaa. Kaikki alkaa viitata siihen, että Nick tietää Amyn katoamisesta paljonkin, on jopa murhannut hänet.
Kirjan merkittävä idea on se, että sen on tarkoitus ylättää lukijat. Asetelmat heittävät häränpyllyä, kiltti ei olekaan sitä miltä näyttää ja niin edelleen. Oma henkilökohtainen ongelmani kirjan kanssa olikin se, että en yllättynyt. Olen ehkä siinä määrin lukenut tämänkaltaista kirjallisuuta ja muutenkin luonteeni tietty skpetisyys sai aikaan sen, että olin lähes koko ajan perillä siitä, mitä tapahtuu ja mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan. Olisin niin kovin halunnut yllättyä ja odotin suurta pommia kirjan loppuun asti. Sitä vain ei tullut.
Lisäksi kirjan hahmo ärsyttivät minua kovasti. Toki heidän oli tarkoituskin olla ärsyttäviä, sillä koko kirja heijastelee pintaliitomaailmaa, sen teflonpintaa ja sitä, miten sileän pinnan alta saattaisikin löytyä aika karkeaa rosoa, jos pinta joskus kaavittaisiin pois. Tällaista kirjallisuutta ei oikeasti jaksa lukea, jos ei missään vaiheessa koe sympatiaa sen hahmoja kohtaan. Se olikin kirjan suurin ongelma. Vaikka ahminkin kirjaa vauhdilla, en oikeastaan missään vaiheessa halunnut kiihkeästi tietää, mitä sen hahmoille tapahtuu. Ihan sama, inhottavia tyyppejä kumpainenkin ja kaikki tyynni.
Kiltti tyttö oli ylihehkutettu dekkari, jossa oli aineksia vaikka mihin, mutta joka oli liian valmiiksipureskeltu ja pinnallinen makuuni. Jos sen dekkarimaiset juonikuviot, rikokset ja rikosten todisteet siirtäisi johonkin eri tyypin kirjaan, olisi juoni ja sen monet käänteet saattaneet iskeä minuun aika paljon paremmin. Nyt fiilis on lähinnä: "blaah".
Osallistun kirjalla Marika Oksan Rikoksen jäljillä -lukuhaasteeseen.
Kirjailija: Gillian Flynn
Kirja: Kiltti tyttö (suom. Terhi Kuusisto)
Alkuperäinen kirja: Gone Girl
Julkaistu alunperin: 2012
Sivumäärä: n. 460
Arvostelu: ★★
