Kesäläinen & Kejonen: Suomen luonnon pyhät paikat

Kaksi vuotta sitten intoilin Salakirjojen Luolakirjasta. Lähestulkoon yhtä innoissani olin tästä Kesäläisen ja Kejosen uudesta teoksesta, joka käsittelee Suomen luonnon pyhiä paikkoja. Lähestymistapa on tällä kertaa humanistinen, mutta monet pyhistä paikoista ovat lopulta geologisesti varsin mielenkiintoisia. Kirja liippasi myös läheltä hiljattain lukemaani Aallon ja Helkalan mainiota teosta Matka muinaiseen Suomeen. Muinaisuus ja tietynlainen mystinen historia taitavat olla muodissa.

Kuten luolakirjankin kohdalla, myös tässä teoksessa minua erityisesti ilahdutti se, että kohteisiin on liitetty koordinaatit, joten niiden paikantaminen on aukotonta. Ja taas innostuin myös siitä, että kohteiden lähellä on usein taatusti myös geokätkö. Kirja mainitseekin kätkön yhden kohteen, Hämeenkyrön Timin männyn, kohdalla. Kirjaa on ihana selailla, suuret ja kauniit kuvat ja silmää miellyttävä asettelu ilahduttavat.

Kirja esittelee yhteensä sata suomalaista pyhänä pidettyä luonnonpaikkaa tasaisesti ympäri Suomea. Mukana on kalliomaalauksia, hiisiä, kiviä, vuoria, seitoja, lähteitä, puita ja yksi jatulintarha (jonne haluan ehdottomasti päästä ensi kesänä, se sijaitsee Nauvossa eli ei liian kaukana edes). Olen käynyt vain muutamassa kohteessa mutta niistä kaksi, Rauman Sammallahdenmäki sekä Liedon Vanhalinna ovat lempipaikkojani koko Suomessa (tämän jutun kuvat olen napannut noista kohteista).

Toistan taas itseäni, mutta ihan niin kuin luolakirjakin, tämäkin olisi ihana omistaa. Ensi kesänä, kun olemme iloisia asuntolainanmaksajia, kesälomareissu voisi hyvinkin suuntautua pohjoiseen tai itäiseen Suomeen ja samalla voisi käydä bongailemassa näitä pyhiä paikkoja (geokätköjä) ja aistimassa mennyttä aikaa ja luonnosta huokuvaa voimaa.

Toivon kirjasarjalle edelleen jatkoa, Suomen luonto on täynnä ihmeellisyyksiä. On upeaa että tällaisia kirjoja julkaistaan ja toivon niille mahdollisimman laajaa yleisöä. Aina ei ole pakko lähteä kauas löytääkseen jotakin ainutlaatuista. Olen myös sitä mieltä, että hektisen ja ylivirittyneen nykyelämän uuvuttaneet suomalaiset voisivat aika paljon paremmin, jos kävisivät useammin hengähtämässä luonnossa, oli paikka sitten pyhä tai ei.

Helmet-haasteeseen laitan kirjan kohtaan vuoden 2017 uutuuskirja.

Tuomo Kesäläinen & Aimo Kejonen: Suomen luonnon pyhät paikat
Salakirjat 2017
304 sivua
Lainattu kirjastosta

Tuomo Kesäläinen ym.: Suomen luolat

Suomen luolat on muhkea ja kattava tietokirja ennen kovin vähän kirjoitetuista suomalaisista luolista. Pääkirjoittajana toiminut Kesäläinen on työskennellyt luolatutkimuksen parissa vuodesta 2008. Olen seurannut hänen Luolamiehen blogiaan aina silloin tällöin. Kirjan syntyvaiheet alkavat 80-luvulta, jolloin geologit Salonen, Kejonen, Kielosto ja Lahti ovat aloittaneet epävirallisen luolaprojektin, jonka tarkoituksena oli kartoittaa Suomen luolat. Työmäärä on ollut valtava ja valmis teos, jossa listataan yli 1000 suomalaista luolaa, onkin kunnioitustaherättävä.

Oma suhtautumiseni luoliin on varsin kahtiajakoinen. Olen seikkailunhaluinen geologi, mutta toisaalta minulla on aika paha klaustrofobia. Kolme vuotta sitten Norjassa kenttäkurssilla vierailimme Mo i Ranan Setergrotta-luolassa, jossa on kilometrikaupalla käytäviä syvällä vuoren alla. Siellä luolastoissa vietimme kolme tuntia oppaan johdolla ja mm. ylitimme syvän rotkon siten, että jalkojen välissä näkyi metrien pudotus, jalat yltivät juuri ja juuri liukkaille reunoille, josta saappaat välillä lipsuivat.

Lisäksi kun konttaa ahtaassa, pilkkopimeässä ja kosteassa käytävässä siten, että edessä on joku, takana on joku ja tietää että sieltä ei niin vain pääse pois, ei sen parempaa siedätyshoitoa taida ollakaan. Jos kiinnostuit kohteesta, aika hyvän käsityksen saa luolan kotisivuilla olevasta videosta: http://www.setergrotta.no/ipub/ Kuvissa allekirjoittanut Setergrotta-luolassa sekä luolan suuaukko. Ylemmän kuvan ottanut Marjo, alemman Sami.

Suomen luolat eivät ole ihan samassa mittakaavassa, mutta yllättävän suuria luolia löytyy myös kotimaastamme. Suomen luolat alkaa Suomen luolatutkimuksen historiasta ja esittelee luolien geologiset syntytavat. Lisäksi kirja kertoo kiehtovasti luolien tarinaperinteestä ja yliluonnollisista asukkaista. Teoriaosuuden jälkeen kirjassa esitellään yksityiskohtaisesti 165 luolaa. Esittelyssä kerrotaan luolan synnystä, sen historiasta ja ilahduttavana yksityiskohtana kohteille annetaan tarkat ajo-ohjeet ja jopa gps-koordinaatit. Teos onkin oikea geokätköilevän geologin unelma, sillä näyttää kovasti siltä, että monien merkittävien luolakohteiden lähellä on (tietenkin) myös geokätkö. Kirjan lopussa on vielä laajempi luettelo Suomen luolista, jossa maastotarkistetut luolat on kuvattu lääni- ja kuntakohtaisesti.

Esko on valmiina luolaseikkailuun!

Lainasin kirjan kirjastosta, mutta tämä olisi ihana olla myös omassa hyllyssä. On mahtavaa, että tällaista kirjallisuutta julkaistaan ja tuodaan samalla tunnettavuutta sille, miten hienoja luontoretkikohteita Suomesta löytyy. Löysin kirjasta monta uutta "pakko käydä kohdetta" ja muistin samalla, miten noloa onkaan, etten ole vieläkään käynyt Turun Luolavuoren luolassa enkä kotikuntani Laitilan Hautvuoren luolassa. Ehkäpä jo tämän syksyn aikana voisi korjata tämän asian ja lähteä luolaseikkailulle, asianmukaisesti varustautuneena tietenkin.

Kejonen, Kesäläinen, Kielosto, Lahti & Salonen: Suomen luolat
Kustantaja: Salakirjat
Julkaistu: 2015
Sivumäärä: 432
Mistä hankittu: Kirjastosta