Enni Mustonen: Sotaleski

Enni Mustosen Syrjästäkatsojan tarinoiden uusi osa kuuluu kevääseen kuin valkovuokko toukokuiseen metsään. BookBeat-koukussa kun olen, olin taas kärppänä vaanimassa koska uusi Mustosen kirja ilmestyy sinne ja aloin heti tuoreeltaan kuunnella kirjaa. Välillä olen ollut jo aika kyllästynyt sarjaan. Tuntui että kirjat toistivat itseään ja se miten tarinaan oli pitänyt tunkea kaikki sen ajan julkkikset, tuntui teennäiseltä ja ärsyttävältä. Edellinen osa Taiteilijan vaimo kuitenkin lupasi parempaa ja ilokseni totesin, että tämä uusin osa, Sotaleski, otti jollakin tavalla askeleen takaisin kohti sarjan alkuperäistä viehätysvoimaa. Tämä oli oikein mukava kuuntelukokemus.

Sotaleski on nimetty niin, että sen sisältö paljastuu jo kättelyssä. Kirja sijoittuu sotavuosiin ja sen lopussa ei käy hyvin. Pelkäsin kuitenkin nimen perusteella paljon pahempaa. Kirjassa on paljon myös onnellisia hetkiä, toivoa, rakkautta ja uskoa parempaan. Kuvassa oleva lehtileike on peräisin Suomalaisen kirjakaupan mainoksesta. Se on hieno lainaus kirjasta ja kuvastaa hyvin koko kirjan sisältöä. Vaikka rakkaus päättyisikiin suruun, se on silti ollut arvokasta, elämisen arvoista.

Tarinassa liikutaan paljon Karjalan kannaksella. Kirjan alussa siellä tehdään linnoitustöitä, perheen isä Iivo on ollut siellä jo pidempään ja Kirsti sekä heidän jo 10-vuotias tyttärensä Viena tulevat perässä. Karjalan kunnailla sodan uhka on todellinen mutta kaukainen, linnoitustyö vain varautumista ihan teoreettisesti, kesä on kuuma ja kaunis. Yllättävän nopeasti kaikki kuitenkin muuttuu. Tilanne kärjistyy, puhkeaa sota jonka kauhuihin joutuvat rintamalla olevan Iivon lisäksi myös koko muu perhe. Pommitukset tuhoavat Kirstin muotiliikkeen ja kaikki elämässä menee uusiksi. Vaikka lukija tietää, miten sota etenee, miten se vain jatkuu, miten karjalaiset joutuvat evakoiksi, miten Suomi kituu ja kärsii, hän silti yllättyy kaikesta pahuudesta ja elää tuskaisesti sitä kaikkea Kirstin kanssa.

Sotaleski oli taattua Mustosta. Hänen tapansa tuoda historia eläväksi ja luoda hahmoja on mestarillinen. Vaikka kirja loppui surullisesti, se aloitti taas jotakin uutta, ja koukuunnutti lukijansa odottamaan taas seuraavaa osaa. Kyllä minä vielä muutaman kirjan verran haluaisin jatkaa Kirstin, Idan ja heidän sukunsa matkassa.

Enni Mustonen: Taiteilijan vaimo

Pihallamme kasvaa valkovuokkoja. Tässä niistä kaksi kolmasosaa.

Oi ihana toukokuu! Kesä tuli, yllätti ja hurmasi. Olen viettänyt mitä täydellisintä (kesä)lomapäivää siivoten pihaa, kuunnellen äänikirjaa ja nauttien auringosta. Olen sen tiennyt ennenkin, mutta oivallan aina uudestaan: olen onnellisin, kun saan tehdä jotakin ruumiillista työtä ulkona. Peruja lapsuudesta, elämästä maatilalla. En ehkä ole vielä ymmärtänyt kaikessa täydessä kauneudessaan, miten hyvää tämä omakotiasuminen minulle tekee. Murusina nautin näistä oivalluksen hetkistä.

Olen pitänyt paljon Enni Mustosen Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjasta. Uuden osan ilmestyminen on aina tapaus ja varma kevään merkki. Edellinen osa Ruokarouvan tytär ei kuitenkaan ollut mielestäni aiempien osien veroinen ja ehdin hiukan kyllästyä koko sarjaan. Odotukseni eivät siis olleet valtavan korkealla tämän uuden osan, Taiteilijan vaimon, suhteen. Silti totta kai innolla tartuin siihen, heti kun se pullahti uunituoreena BookBeatiin. Aloitin e-kirjana, mutta kun se sai pian rinnalleen myös äänikirjan, vaihdoin kuunneltavaan versioon. Enkä vähiten siksi, että lukijana on ihana jo lapsuuden äänikirjoista tuttu lempeä-ääninen Erja Manto!

Aluksi kamppailin samojen asioiden kanssa kuin edellistä osaa lukiessani. Jotenkin ärsytti. Yhtäkkiä kuitenkin huomasin pääseväni sisälle tarinaan, nauttivani Seinen rannoista, tutuista hahmoista, Kirstin ja Ilmarin rakkaustarinasta, taiteilijaelämästä ja eurooppalaisesta tunnelmasta. Pariisin hahmoissa keskityttiin kaikeksi onneksi suomalaisiin tyyppeihin, muiden muassa Mika Waltariin. Mustos-Mannisen tapa elävöittää historiaa on kyllä täysin omaa luokkaansa. Ja Pariisiin nuorena rakastunut voi aistia hänen kuvauksestaan kaupungin taian niin hyvin, että aloin haaveilla sinne matkustamisesta uudelleen.

Taiteilijan vaimo on monin tavoin herkempi kuin edeltäjänsä. Siinä on kuolemaa ja uutta elämää. Kieltolaki aiheuttaa kuohuntaa monin tavoin, samoin pohjanmaalta Lapualta nouseva uusi liike. Hienosti historiaa kuvaa myös Kirstin muotiliikkeen luomukset, 1920-luvulla kehitys on nopeaa ja uudet tuulet puhaltavat monessakin mielessä.

Olen valtavan iloinen siitä, että tämä sarjan osa kosketti minua niin hyvin. Lisää on nimittäin tulossa, enkä malttaisi odottaa sitä. Sen verran mielenkiintoiseen kohtaan tarina nimittäin jätettiin. Historian elävoittämisen rinnalla Mustonen tosiaan tietää myös, miten pitää hulluja jännityksessä ja ikuisessa koukussa!

Taiteilijoita, jotka luovat uutta, riittää tarinassa, Helmet-haasteessa siis yli kohta 34.

Kirjailija: Enni Mustonen
Luettu kirja: Taiteilijan vaimo (Otava, 2018)
Mistä hankittu: BookBeat (äänikirja, lukija Erja Manto)
Arvostelu: ★★★★

Enni Mustonen: Ruokarouvan tytär

Olen tunnustautunut monesti Enni Mustosen (Kirsti Mannisen) Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjan faniksi. Tämän uusimman kirjan kanssa tiesin aika pitkälti mitä odottaa, sillä kuuntelin kirjamessulla Mannisen haastattelun ja hän kertoi, että seuraavassa työn alla olevassa kirjassa kertoja vaihtuu Idasta tämän tyttäreen Kirstiin ja että kirjassa tullaan käymään myös ulkomailla, Pariisissa.

Ruokarouvan tytär oli taattua laatua, mutta jotenkin kertojan vaihdos jäi kuitenkin hiukan harmittamaan. Kirjasarjan luonne vaihtui syrjästä katsomisesta aktiiviseksi tekemiseksi. Kirsti on nimittäin menevä, itsevarma ja hyvin osallistuva nuori nainen, jolle tapahtuu paljon asioita hänen oman aktiivisuutensa vuoksi. Suuri osa teoksesta kierrellään ympäri Suomea Karjala-Seuran näytelmäkiertueen mukana ja lopulta Kirsti tosiaan pääsee Pariisiin asti.

1920-luvun kuvaus oli totta kai ihastuttavaa ja Mustosen kerronta on mukaansatempaavaa ja historiaa elävoittävää. Jotenkin minusta kuitenkin tuntui, että luin eri kirjasarjaa. Lisäksi alkoi jo huvittaa se, että tietenkin Pariisissakin törmätään kaikkiin sen ajan julkkiksiin jotakin kautta.

Pienestä kyllästymisentunteesta huolimatta kun kirja loppui, minusta tuntui siltä, että seuraavan osan odottaminen on liian tuskaista. Haluan heti tietää lisää Kirstin elämästä! Koukkussa siis olen, edelleen.

Enni Mustonen on Kirsti Manninen, Helmet-haasteessa yli siis kohta seiska.

Kirjailija: Enni Mustonen
Kirja: Ruokarouvan tytär (Otava, 2017)
Mistä hankittu: Äidille ostettu lahjaksi ja saatu sittemmin lainaksi
Sivumäärä: 496

Enni Mustonen: Ruokarouva

Toivottavasti teillä on ollut oikein rentouttava, aurinkoinen ja mukava juhannus. Itse olen lepäillyt akut täyteen ja nyt ehkä juuri ja juuri jaksaa tehdä yhden viikon töitä ennen kuin alkaa kahden viikon loma ;) Lomalla on luvassa toivottavasti paljon myös lukemista ja bloggaamista.

Olen aiemminkin hehkuttanut rakkauttani Enni Mustosen Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjaan. Aiemmissa osissa Ida on kasvanut pienestä orpotytöstä nuoreksi naiseksi ja ollut osana niin Topeliusten kuin Sibeliustenkin elämää ja Emännöitsijä-kirjassa vähän turhankin tiivis osa Albert Edelfeltin elämää. Emännöitsijää lukiessa joutui olemaan vähän sydän syrjällään Idan puolesta, hänelle kun toivoo pelkästään hyvää ja hänen ei soisi joutuvan pahoille teille.

Ruokarouva olikin mieluisaa luettavaa, sillä Ida seisoo siinä tiukasti omilla jaloillaan. Kirsti-tytär tuo Idan elämään paljon iloa ja valoa. Pieni perhe palaa kirjan alussa Ruotsista Suomeen ja Ida alkaa pyörittää täysihoitolaa. Ensimmäinen maailmansota luo varjonsa elämään, tiukkuus luo murheita, mutta elämässä on myös iloisia asioita ja Ida tuntuu löytäneen tasapainon elämäänsä. Tuttuun tapaan täysihoitolassa vierailee Suomen kulttuurhistorian merkkihenkilöitä, kiintoisimpana tapauksena eräs herra Eino Leino.

Jälleen kerran ihastuin Mustosen kerrontaan, kuvaan menneestä maailmasta ja Suomen kulttuurivaikuttajista. Mustonen on ilmiömäinen historian elävöittäjä ja hänen kerrontansa on nautinnollista lukea niin sisältönsä kuin kielensä vuoksi. Täydellistä kevyehköä kesälukemista. Ainut ongelma tässä on se, että jälleen kerran en millään malttaisi odottaa sitä, että tarina saa jatkoa!

Helmet-lukuhaasteessa vedän yli kohdan 2016 julkaistu kirja.

Kirjailija: Enni Mustonen
Kirja: Ruokarouva (Outava, 2016)
Sivumäärä: 430
Mistä hankittu: Oma ostos
Arvostelu: ★★★★★

Enni Mustonen: Paimentyttö ja Lapsenpiika

Olen viettänyt nuorena monta yötä piikatyttönä kartanossa. Ihan vain siksi, että olen aina fanittanut Hovimäkeä, sekä sarjaa että kirjoja. Joskus vuosituhannen alussa yhtenä kesälomana ahmin kohtuuttomalla tahdilla Hovimäki-sarjaa yömyöhään ja sitten nukahdettuani päädyinkin piiaksi. Sen verran mukavia nuo yövuorot olivat, että herättyäni olin varma syntyneeni väärälle vuosisadalle. Tosin kuvani menneisyyden maaseudusta ja etenkin piikomisesta on melkoisen romantisoitu ja epärealistinen. Piian elämä ei  ollut helppoa. Vaikka en enää haaveilekaan aikamatkaamisesta 1800-luvulle, on Suomen menneisyyden maaseutu ja sen ihmiset niin lähellä sydäntäni, että paljon lähemmäs ei pääse.

Enni Mustonen (siis Kirsti Manninen, hänpä oli mukana myös Hovimäen kirjoittajakaartissa) on ehdottomasti maaseuturomaanien kuningatar. Lisäksi hän taitaa henkilöhahmojen luomisen ja näiden ihon sisälle soluttautumisen. Minulle olisi riittänyt jo pelkästään ihastuttava kuvaus orpotyttö Idan tarinasta ja häntä ympäröivästä maailmasta. Siitä ihastuttavasta maaseudusta, yksinkertaisemmasta elämästä, mutta kuitenkin aina vain samanlaisesta ihmisestä samoine ongelmineen, tunteineen ja epävarmuuksineen.

Tähän kasvukertomukseen Mustonen lisää kuitenkin niin ihastuttavan ja kuin minulle luodun elementin, että sukat lähestulkoon alkoivat pyöriä jaloissani. Ida nimittäin palvelee suomalaiselle hyvinkin tutuissa piireissä. Paimentytössä Idan tie vie Topeliuksen palvelukseen. Toisessa osassa Lapsenpiika tie vie kulttuuriperheestä toiseen, Sibeliuksen persoonalliseen ja haastavaankin perheeseen. Lapsenpiian viimeisessä luvussa annetaan vinkkiä siitä, että seuraavaksi Ida tulee siirtymään Edelfeltin talouteen. Syrjästäkatsojan tarinoita -sarja esittelee Suomen historiaa ja kulttuurin historiaa lisäten fiktioon faktaa. Täydellistä, minulle. Ehkä sinullekin! Jos haussa on kevyehkö kesälukeminen, tässäpä varma tärppi. Täydellinen vinkki myös Maalaismaisemia-haasteeseen. Minä pääsin vasta mäkitupalaiseksi, mites teillä sujuu?

Kirjailija: Enni Mustonen
Luetut kirjat: Paimentyttö (2013) ja Lapsenpiika (2014)
Sivumäärä: 363 + 368
Kustantaja: Otava
Mistä hankittu: Kirjastosta
Arvostelu: ★★★★★