"Jostakin pälkähti päähäni älyvapaa idea, ajatus siitä, että jokaisen tämän vuoden kuukauden alussa valitsisin listaltani yhden klassikon - oikean klassikoiden klassikon, megaklassikon - ja kuukauden aikana lukisin sen loppuun, joko siitä nauttien tai sitä vihaten, ahmien tai vain vähäsen kerrallaan lukien. Näin olisin vuoden loputtua lukenut listaltani kaksitoista klassikkoa!"
Olin vielä niin kahjo, että laadin luettavien klassikkojen listan etukäteen.
Vuosi 2014 tuli ja meni, ennätysvauhtia, ja nytpä onkin tilinteon hetki. Tai siis, kuin kävi? Kovinkaan yllättävää ei ole se, että kaikkia kahtatoista klassikkoa en lukenut (tosin tahtoisin huomauttaa, että luin tämän haasteen piirissä olleiden klassikoiden lisäksi viime vuoden aikana muun muassa sellaiset kirjat kuin Saatana saapuu Moskovaan, Vanhus ja meri, Dorian Grayn muotokuva ja Kuin surmaisi satakielen). Loppujen lopuksi sain luettua noista 12 kirjasta kahdeksan, joten oikeastaan täytyy olla aika tyytyväinen. Ne neljä, joita en saanut luettua viime vuoden aikana, aion totta kai lukea vuoden 2015 aikana. Toki en mene takuuseen siitä, onnistuuko tavoite tänäkään vuonna, mutta ehkäpä tällä vuosikymmennellä!
Tässä siis etukäteen haasteeseen valitsemani kirjat ja kuinkas sitten kävikään:
LUETTU Tammikuu - Margaret Mitchell: Tuulen viemää
Oikeastihan keksin haasteen vasta, kun olin lukenut Tuulen viemän melkein loppuun. Yksi parhaista kirjoista viime vuonna. Kannatti lukea!
Bloggaus täällä
Arvostelu: ★★★★
LUETTU Helmikuu - Gabriel García Márquez: Sadan vuoden yksinäisyys
Nam, kohta on taas aika runebergintorttujen! Sadan vuoden yksinäisyyttä luin pariin otteeseen junassa, yllättävän helppolukuinen ja tykkäsin kyllä tästäkin. Näemmä olen antanut neljä tähteä, mutta muistikuva näin jälkeenpäin on ennemmin kolmen tähden luokkaa.
Bloggaus täällä
Arvostelu: ★★★★
EI LUETTU Maaliskuu - Charles Dickens: Kolea talo
Joo ei. Aloitin varmaan kolmeen kertaan, mutta ei. Tipuin kärryiltä, turhauduin ja lopulta nappasin kirjanmerkin pois kirjan välistä. Tänä vuonna uusi yritys!
LUETTU Huhtikuu - Fjodor Dostojevski: Rikos ja rangaistus
Mä tein sen! Ja ihan oikeasti, kirja oli tosi hyvä ja positiivinen yllätys! Ainakin sen jälkipuolisko...
Arvostelu: ★★★★
Kolme muskettisoturia oli ihan piece of cake huhtikuun klassikon jälkeen. Ihan kiva, mutta toiminta ei vain ole minun juttuni. Klassikko helpoimmasta päästä, väittäisin.
Bloggaus täällä
Arvostelu: ★★★
EI LUETTU Kesäkuu - Umberto Eco: Ruusun nimi
Ei vain lähtenyt jostain syystä yhtään tämäkään. Kesken jäi. Muistan sentään pari kaunista (mutta kylmää) kesäiltapäivää meren rannassa tämän kirjan kanssa. Ehkä meri oli liian kaunis? Kesäkuussa luin muuten paljon, mutta olin kyllästynyt listoihin, sekin vaikutti. Uutta yritystä (ehkä) tänä vuonna.
EI LUETTU Heinäkuu - Boris Pasternak: Tohtori Zivago
Heinäkuussa elämä (muutto) tuli väliin. Zivago oli lainassa kirjastosta, mutta en ehtinyt lukemaan siitä kuin muutaman ensimmäisen sivun. Vaikutti kuitenkin todella kiinnostavalta!
LUETTU Elokuu - John Steinbeck: Vihan hedelmät
Ei nyt ihan elokuussa, vaan joulukuun viimeisinä päivinä, mutta luin kuitenkin viime vuoden aikana. Mieletön kirja, joka on ollut lukulistallani ikuisuuden, mutta nyt vasta sain sen luettua. Bloggaus tulossa (toivottavasti) myöhemmin, tähtiä tämä kirja saa täydet viisi!
LUETTU Syyskuu - Nikolai Gogol: Kuolleet sielut
Monen väliin jääneen kuukauden jälkeen sain luettua syyskuun klassikon ajallaan. Tykkäsin tästäkin! Pikkuisen kuivaa, mutta voi miten osuvaa.
Bloggaus täällä
Arvostelu: ★★★
LUETTU Lokakuu - Milan Kundera: Olemisen sietämätön keveys
Olemisen sietämätön keveys oli raskas. Ei minun kirjani ollenkaan, mutta tulipa sivistyttyä.
Arvostelu: ★★
Peltirumpu oli Tuulen viemän tavoin viime vuoden parhaita kirjoja. Tässä myös klassikko, josta moni saattaisi pitää. Ja moni inhota sydämensä pohjasta.
Bloggaus täällä
Arvostelu: ★★★★
EI LUETTU Joulukuu - Daniel Defoe: Robinson Crusoe
Ei ollut toivoakaan, että olisin ehtinyt lukea tätä paksukaista joulukuussa. Lainasin sen nyt kuitenkin tammikuun alkupäivinä kirjastosta, katsotaan saanko sen luettua vai onko se ihan niin tylsä kuin uskonkin sen olevan...
No mutta, mitä siis jäi käteen? Kahdeksan luettua klassikkoa ja yksi nopeasti vierähtänyt vuosi, joka taisikin olla tämän haasteen perimmäinen tarkoitus. Haasteen yhteydessä huomasin, miten nopeasti kuukaudet oikeasti kuluvatkaan. Aion (tietenkin) jatkaa klassikoiden lukemista yhtä kovalla tahdilla, mutta tällainen tarkka etukäteissuunnittelu saa jäädä. Kokeilu oli hauska, antoisa ja olen nyt monta hienoa (ja yhtä huonoa) lukukokemusta rikkaampi.
Oletteko te lukeneet näitä listani klassikoita, etenkin noita kesken jääneitä? Kimppalukutsemppi otettaisiin ilolla vastaan!